Syksyn uutisia

28.8.2020

Ensin treenattiin ja vähän venyteltiinkin puistossa. (Kuva: Katja)
Ensin treenattiin ja vähän venyteltiinkin puistossa. (Kuva: Katja)
Illanviettoa syöden ja jutellen. (Kuva: Katja)
Illanviettoa syöden ja jutellen. (Kuva: Katja)
Viihtyisä ympäristö ilman sitä pilaavia ihmisä. (Kuva: Katja)
Viihtyisä ympäristö ilman sitä pilaavia ihmisä. (Kuva: Katja)

Elokuun alusta pääsimme taas tatamille ja hyvältähän se on pitkän tauon jälkeen tuntunutkin. Harrastajat ovat aktivoituneet vähitellen ja tapahtumakin järjestettiin.

 

Kauden avaus

Elokuisena perjantaina 21.päivä oli epävirallinen kauden avajaistilaisuus. Teemu oli tehnyt suunnitelmat ja tarjosi tilat, joten kaikki oli muiile helppoa. Kokoonnuimme ensin puistotreeniin keppien kanssa. Reilun tunnin hikoiltuamma siirryimme pienen matkan päähän Teemun pihalle. Etukäteen oli sovittu nyyttäriperiaatteella pidettävistä illanistujaisista ja suunnitelmahan toimi hyvin. Paljon oli tarjolla kaikenlaista: lohta, salaattia, patonkia, juustoa, makkaroita, lohta, perunalastuja ja muita sipsejä, keksejä ja ties mitä muuta. Ja vielä hieman lisää lohta.

Ruokailun jälkeen saunottiin kahdessa vuorossa, ensin naiset. Odottaessa miehet söivät hieman lisää ja nauttivat kukin makunsa mukaisia juomia, vissystä mehun kautta olueen. Sitten vaihtuivat osat. Illan pimetessä Teemu lisäsi pihansa viihtyisyyttä entisestään kynttilöillä ja kyllähän siellä viihdyttiinkin.

Kaikki eivät ehtineet saunaan jäädä, ja joku ei ehtinyt puistoon sitä ennen, mutta kaiken kaikkiaan viitisentoista enemmän tai vähemmän aktiivista aikidokaa oli toisiaan tapaamassa.

 

Muuta toimintaa

Kesäaikaankin oli tosin puistotreenejä aseiden kanssa, mutta kyllä tatamille pääsy oli tärkeää. Kerrallaan alle kymmenen hengen harjoittelijamäärä on pitänyt tilan sopivan väljänä näin varovaisuutta vaativana tautisena aikana.

Mukava ilmiö on uusien harrastajien ilmaantuminen, varsinkin kun sen hyväksi ei ole juuri mitään tehty normaalin toiminnan ja fb-päivitysten lisäksi. Toivotamme heidät tervetulleiksi ja yritämme saada heihin saman kipinän kuin itsessämme on. 

Tästä tämä harjoittelu taas alkaa säännöllistyä, ellei se pahuksen virus ala liikaa levitä. Muistakaamme, että vähänkään sairaana ei dojolle saa tulla, yskimiset ja aivastelut tehdään omaan hihaan, pidetään käsihygieniasta erityisen hyvää huolta ja vältetään kaikkea riskikäyttäytymistä myös muualla kuin harrastuksissa.

Onegai shimasu!